19.9.2019

Kummikato ja ajatuksia ristiäisistä

On yksi asia, joka ei ole valmiina odottamassa tulevan lapsen syntymää: kummit. Haluamme kastaa myös tulevan tyypin, aivan kuten isoveljetkin on kastettu. Esikoisella virallisia kummeja on peräti neljä plus yksi kirkkoon kuulumaton, kuopuksella virallisia kummeja on kaksi plus kaksi kirkon ulkopuolella olevaa. Sylikummi molemmilla on jo sama.

No, ehkä olisi pitänyt säästellä aiemmin, sillä nyt olemme tilanteessa, jossa kirkkoon kuuluvia kummeja ei vaan meinaa löytyä. Jo kakkosen kohdalla havahduttiin tilanteeseen, jossa varsinaisten kummien haalinta oli hankalaa. Voisi muutenkin sanoa, että pieni ydinperheemme elää suht perhekeskeistä elämää (siitä nauttien, ei valittamista!) - meillä ei ole suurta kaveriporukkaa johon pitäisimme aktiivisesti yhteyttä, eikä siis käytännössä ketään, jota pyytää luontevasti pikku kolmosen kummiksi. Elämässä aktiivisesti, aidosti välittäen mukana olevat ihmiset ovat pääasiassa isovanhempia. Vaikkei mulla ole varsinaisia odotuksia kummeille, pidän hommaa sen verran arvossa, ettei tehtävään voi ottaa ketään liian etäistä ihmistä. 

Tänään vastaan tuli uutinen, jonka mukaan kirkolliskokous käsittelee marraskuussa ehdotusta siitä, että jatkossa yksi kirkkoon kuuluva kummi riittäisi. Keväällä ajatus sai jo tuulta siipiensä alle - suositusmäärä olisi edelleen kaksi, mutta yksikin riittäisi ilman kirkkoherran erillistä päätöstä. Ei liene yllätys, että olen ehdottomasti idean kannalla. Tuntuu väärältä, että lapsi jäisi kastamatta puuttuvien kummien takia. Mikäli ehdotus päätetään laittaa toteen, on kastaminen yhden kummin voimin luultavasti mahdollista 2020 alusta. Tätä odottaen... 

Varmaa on, ettei meillä tulla näkemään isoja ristiäisiä, vaan lapsi kastetaan niiden yhden tai kahden kummin ja meidän ydinperheen (siis me vanhemmat ja lapset) läsnäollessa. Kakkukahvit juodaan toki tilaisuuden jälkeen. Pidän itse kastetta arvossa, mutten liiemmin ole isojen sukujuhlien perään - päinvastoin! Introverttina ihmisenä isompien kekkerien järjestäminen ja niihin osallistuminen on todella kuluttavaa... Loppu- ja tuleva alkuvuosi ovat muutenkin juhlakautta, kun marraskuun ja tammikuun välille sattuu kaikkien perheenjäsenten syntymäpäivät. Myös nykyinen kuopus, tuleva isoveli tulee saamaan marraskuussa synttärit, joita kahvitellaan ihan pienellä porukalla ja hauskaa pidetään sitten Hoplopissa tai muussa leikkimestassa ilman paineita. Isoveikan kohdalla tammikuussa homma on vielä auki. 

Tulevan pienen nimikään ei varmasti ole salaisuus pidemmän päälle, joten ristiäiset eivät kohdallamme ole nimenjulkaisujuhlat, vaan nimenomaan kaste on pääosassa, vaikkei sinällään mitään super uskovaisia ollakaan. Ensin nimi tosin täytyy keksiä ja kehitellä sekä nähdä, että se on varmasti oikea juuri hänelle... Vielä ei olla päästy yhteisymmärrykseen miksi meidän nuorinta tullaan kutsumaan.


Muita, joille kummien löytäminen on ollut haastavaa? 

17.9.2019

Vihdoin koitti välikausi

On saatava lapsille gore-texii sillä kadut on märkii ja sohjosii... Aikamoinen korvamato (niin viisveen kuin omasta mielestä) toi JVG:n Vain elämää -versio Rahan takii... Huh.

Mutta siis, tämän postauksen aiheena on välikausikuteet. Tuntuu, että syksy iski vasten kasvoja todella ripeällä tahdilla kun vauhtiin pääsi. Kieltämättä kuvittelin, että kylmät kelit alkaisivat jo aavistuksen aikaisemmin, mutta alkusyksystä onkin saatu vielä nauttia suht lämpimistä säistä.

Olen ehdottomasti sitä tyyppiä, joka haluaa kaiken odottavan kaapissa valmiina, kun sesonki vaihtuu (talvikuteetkin on nyt hommattu). Inhoan juosta kaupoissa viime tipassa etsimässä hanskoja tai villahaalareita ja pyrin hankkimaan kaiken jonkin sortin alella tai käytettynä, kuten esimerkiksi pienemmän hanskat (lisäalekoodilla heinäkuussa Babyshopista) ja isomman takin (keskellä kesää Vähänkäytetty.fistä). Tässä postauksessa esittelen kolmea vahvasti lähestyvän vaatteet ihan siitä syystä, että viskarilla on toinen viikon kahdesta päiväkotipäivästä, joten osa tyypin ulkokuteiata on luonnollisesti siellä.

Pikkuveli olisi mahtunut vielä keväisiin välikausivaatteisiinsa, mutta koska tämän käytettynä ostettu softshell-haalari päästi kosteuden läpi oli aika vaihtaa. Jätkän Kuling-merkkinen "piha"haalari hankittiin niin ikään lisäalekoodin voimin. Tärkeintä oli vedenpitävyys ja materiaali, jossa voi huoletta istua hiekkalaatikolla ja jota ei värinsä puolesta tarvitse olla koko ajan pesemässä. Koska tyyppi on suht mini valikoitui tälle vielä kaksivetskarinen malli. Edullisuudesta huolimatta Kulingin vaatteet ovat toimineet meillä paremmin kuin hyvin sen mitä ovat päälle mahtuneet, joten kokemukset ovat lupaavia.

Pääsääntöisesti pihakäyttöön ostetun haalarin lisäksi naulakosta löytyy niin ikään alehaukkailun tulos, Mini Rodinin keltainen Pico, joka on herran oma lemppari. Siinä missä isoveikka suosisi pelkkää mustaa haluaa pienempi (ainakin vielä) väriä - tästä pitää ottaa kaikki irti!

Haalarin lisäksi päädyin hankkimaan vielä takki+housu -yhdistelmän mikäli vaikka kauppareissulla pitää nopeasti päästä vessaan. Koska tyypin kasvu on maltillista, löytyy ulkohousuista niin alkukeväästä hankitut Lindexin kuorihousut (tarvitseeko edes mainita sana alekoodi...) kuin myös vuosi sitten kirppikseltä löytyneet Reiman softshellit. Takki on hankittu juuri Facebook-kirppikseltä ja on kuulemma herran toinen suosikki värinsä vuoksi.

Kenkinä toimii viime kevääksi ostetut HM:n välikausinilkkurit (kröhöm, black friday - ostos ja alekoodi mainittu), jotka ovat olleet todella hyvät. Pipoja on tullut hankittua niin alesta kuin Fb-kirppikseltä, Metsolan kypärämyssy sen sijaan on uutukaisostos.



Näillä mennään kohti kylmempiä kelejä, paitsi että mistähän lämpöaallosta taas luin aamulla...

16.9.2019

Saisinko kristallipallon, kiitos

Tai jotkut kortit... Laskettuun aikaan on kuutisen viikkoa. Se tuntuu vielä suht paljolta, yli kuukausi. Tässähän on aikaa tehdä vielä vaikka mitä! Paitsi että, voisiko joku vakuuttaa mulle, ettei tämäkään lapsi tule maailmaan ennen tuota maagista eräpäivää? Vastaushan on selvä - ei tietenkään voi. Kuinka hienoa olisikaan omistaa kristallipallo, josta näkisi mikä on vauvan syntymäpäivä.

Nämä ajatukset juontavat alkunsa viime sunnuntain kauppareissuun. Aamulla mut valtasi outo olo, jouduin käymään Prisman vessassa jossa meinasin oksentaa, kuopuksen työntäminen autokärryissä sai mut tuntemaan maratonin juosseelta. Supisteli ja alakerrassa tuntui jatkuvia pistoja. Autossakin tuntui oudolta ja supistelu jatkui vielä levossakin, ekaa kertaa tämän odotuksen aikana myös reisissä ja selässä.

Tänään jätettiin suosiolla perhejumppa välistä mikä tuntuu nyt vähän kaksijakoiselta - onko nämä nyt varmasti sellaisia merkkejä, joiden takia kannattaa ottaa iisisti vai olenko vaan vaivoharhainen? Edes kahden aiemman raskauden tuomalla "kokemuksella" en ole yhtään viisaampi. Toinen puoli sanoo, että relaa, jotta pieni saa kasvaa vielä rauhassa ja toinen, että ylireagoit, ei se sieltä vielä ole tulossa mihinkään. Älä nyt hölmö ole, vielä on aikaa!

Muistan kuinka kuopuksestakin sanottiin viikon 36 lääkärissä, ettei varmasti mene edes laskettuun aikaan, sillä tyyppi oli jo laskeutunut ja paikat pehmenneet. No, tämä syntyi tasan laskettuna aikana. Esikoinen taas porhalsi vatsassa melkein pari viikkoa yli.

Mutta ei, mulla ei valitettavasti ole kristallipalloa ja lääkäriinkin on vielä pari viikkoa (sinällään tuntuu hurjalta, että edellinen oli tuossa kohtaa jo "tuloillaan", mutta eipä se toisaalta mitään muuttanut). Pitäisi voida luottaa omiin tuntemuksiin, mutta koska viimeksi tajusin oikeasti synnyttäväni vasta kun lääkäri yliaikaiskontrollissa kertoi mun olevan pari senttiä auki, enkä ilman anoppia olisi ottanut edes sairaalakassia mukaan koko lääkärireissulle, kyseenalaistan aavistuksen myös omia tuntemuksia... Mikä on sitä kipua, joka pitää oikeasti ottaa tässä vaiheessa, 34. viikolla tosissaan?

No, ei ole pelkoa, että pääsisi pelkästään lepäämään, sillä arki pyörii vaikka tilanne olisi mikä. Tuntuu typerälle pitää mitään päivystystä yllä, mutta kieltämättä nyt on jokin henkinen tarve hoitaa koti about kuntoon, vahtia että ruokaa on kaapissa ja pitää pyykkihuolto reilassa mikäli jotain tapahtuisikin. Paitsi etteihän sitä voi tapahtua, koska laskettu aika ja piste. Okei, oisko kellään sitä kristallipalloa...? Onneksi vauvan kannalta kaikki tarvittava on laitettu valmiiksi ja tyyppikin alkaa olla vahvoilla viikoilla, joten siltä osin elellään vaan päivä kerrallaan eteenpäin.


Vika kuva on kuin peiliin katsoisi kiitos ihan mustien silmäpussien. Liekö syynä vain huonosti nukutut yöt (viime viikolla saimme suruviestin läheisen nukuttua pois) vai onko ainakin osasyynä edelleen laskenut hemoglobiini...

9.9.2019

Missä meitä voi seurata?

Ajattelin näin maanantain ratoksi vinkata missä kaikkialla blogia ja meidän touhuja voikaan seurata. Elikkäs...

Instagram
Instagramia päivittelen hiukan vaihtelevaan tahtiin fiiliksen mukaan, toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän, kuitenkin suht aktiivisesti. IG:stä löydät meikäläisen nimimerkillä @hannalaella

Facebook
Blogilla on Facebookissa oma sivunsa, jossa pääpaino on postausten jakamisella. Kenties välillä joukkoon eksyy muutakin. Se löytyy nimellä Laella-blogi täältä. Lisäksi jaan blogitekstejä eri bloggaajaryhmiin vaihtelevasti.

Blogit.fi
Blogin uusia postauksia voi seurata myös Blogit.fi-sivuston kautta. Sinne pääset tästä.

Kaksplus Verkostoblogit
Blogini löytyy myös Kaksplussan blogiverkoston alta, jonne se tulee päivittymään tämän tai viimeistään ensi viikon alun aikana.


8.9.2019

Meidän tuplat

Ah, ratasviidakko. Eurot ja ominaisuudet vaan vilisee silmissä erilaisia kiesejä tutkiessa. Erityisen hankalalta tällä erää tuntui oikeiden tuplien valinta. Tai no vaan siihen asti, kun jatkoin suosiolla budjettia...

Kriteerit tuplarattaille olivat seuraavat:
- ilmakumit
- kääntyvät eturenkaat
- mahdollisuus istuimeen ja kovaan koppaan
- koppaiän jäätyä vauva saatava työntäjään päin
- mielellään mahdollisuus yksikkökäyttöön

Loppujen lopuksi vaihtoehtoina olivat parit Carenan tuplat, joista kumpikaan ei täyttänyt vikaa kohtaa, eikä toisen istuinkaan ollut kääntyvä, Mountain Buggy Duetit plus toki Bugaboo Donkey Duot, mutta suolainen hinta tiputti nämä suht äkkiä veks.

Tilaukseen lähti jo kesällä Jollyroomin alesta MB Duet 3.0 plus sivukori yksikkökäyttöön. Myöhemmin saapui Lastenturvasta myös vaunukoppa, jonka pystyy muuttamaan myös face to face -istuimeksi. Voin suoraan myöntää, etten ikinä olisi uskonut laittavani näin paljon rahaa vaunuihin, mutta kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen hankintaan. Täyttä hintaa ei onneksi tarvinnut maksaa, kun kiesit tilasi tuolloin hyvissä ajoin. Kesällä rattaat ovat toimineet sivukorin kanssa mahtavina kauppakieseinä, jotka kapeutensa ansiosta toimivat jopa meidän lähi Alepassa.

Leveys (tai siis kapeus) on ehdoton plussa. Mitta on vain muutaman sentin enemmän kuin normi yhdistelmissä, 63cm. Kuitenkin meidän 13 kiloinen hoikkeliini kohta kolmevee mahtuu hyvin kyytiin niin leveydestä kuin pituudessa. Aluksi mietin haittaako turvakaaren puute yksikkökäytössä menoa, mutta tyyppi on kiltti kyytiläinen ja istuu mielellään sillon kun rattaat ovat käytössä. Kasvunvaraa löytyy, sillä istuinten kantavuus on 18kg kuin myös muistaakseni sivukorin, jossa liikkuu helposti meidän maitokauppareissun ostokset.

Väriksi valikoitui kiva ruutukuosi, joka on kiva lisä muuten mustiin rattaisiin. Mietin aluksi käytettyjen ostamista, mutta monissa löytämissäni kankaat olivat haalistuneet. Saa nähdä kuinka meillä käy.

Ainoana miinuksena pidän vaunukopan leveyttä, mikä tosin on ymmärrettävää, kun kokonaisleveys on kapea. Mahtuuko minityyppi koko talven kyytiin toppakuteissa? Katsotaan.