10.10.2019

Täysiaikainen

37+0. Vau. No niin tyyppi, saa tulla! Isoveli, kuulemma kuningas, käski synnytyksen käynnistyä jo maanantaina - ei toiminut. Samainen tyyppi kyselee myös koska pikkusisarusta pääsee katsomaan, eikä äiti luonnollisesti osaa vastata mitään. Ehkä ensi viikolla, ehkä viiden viikon päästä.

Kuopus tökkii mahaa ja riemuitsee kun saa vauvan liikkumaan, hokee tämän nimeä mörisemällä (kiitos iskän demonstraation onko nimi sellainen, että sitä voi huutaa Prismassa haha) ja ihmettelee, kun äiti alkaa itkeä lukiessaan kirjaa nallesta, joka saa pikkusiskon (hemmetin hormonit...). Heitin myös yhtenä päivänä vitsinä, että äiti on syönyt isoveljen koripallon, kun pizzan jälkeen oikein turvotti ja olo oli tukala poikien iltapesun aikana. No, eilen kohta kolmevee kysyi silmät kirkkaina useampaan kertaan, ettenhän oikeasti syönyt palloa, vaan onhan siellä edelleen vauva. Isoveli kun kuulemma tarvitsee korista treeneissä...

Entäs omat fiilikset? Jokaisen uuden tuntemuksen kohdalla herää ajatus joko olisi aika. Edelliset tosin tulivat 41+4 ja 40+0, joten ehkä tässä vielä hetken saa olla. Yöt nukun yhtä vessakäyntiä ja aikaista herätystä lukuun ottamatta hyvin, mutta alhaiset rauta-arvot kyllä uuvuttavat edelleen ja olo on jotenkin vaisu. Kotihommat, kuten ruuanlaitto ja imurointi sun muu siivous sujuvat kivasti, samoin esimerkiksi puistoilut ja ulkoilut lasten kanssa. Arki rullaa mukavasti, mutta kaikki ylimääräinen tekee mieli sulkea pois, koska ei vaan jaksa. Hemoglobiini (ja luultavasti se kuuluisa varastorautakin) saisi lähteä nousuun...

Pidempien matkojen kävely saa paikat vihlomaan ja iltaisin tuntuu särkyä reisissä ja selässä. Plus kävelyssä on kyllä aikamoinen ankkavivahde. Päivien puuhat vie tosiaan niin tappiin, että öisin uni maistuu pikku jomotuksista huolimatta. Supistelutkin ovat olleet riesana jo tovin, mutta niitä pidän vaan positiivisena. Antaa tulla vaan, ehkä ne jotain tekee.

Tässä sitä mennään päivä kerrallaan vadelmanlehtiteetä taikauskoisesti ryystäen. Puolitoistapakettia on jo mennyt...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti